Kauhajoen kaupunki
Kauhajoen kaupungissa on tilaa elää ja yrittää puhtaassa ympäristössä. Kaunista luontoa voi ihailla myös kahdessa kaupungin kansallispuistossa.
Tietoa Kauhajoen kaupungista
| Perustettu | 2001 | |
|---|---|---|
| Väestö | 14 450 asukasta | (31.12.2006) |
| Pinta-ala | 1 315,71 km2 | |
| Maapinta-ala | 1 299,32 km2 | |
| Vesipinta-ala | 16,39 km2 | (sisävesiä) |
| Asukastiheys | 11 asukasta/km2 |
| Tuloveroprosentti | 19,50 % | (v. 2007) |
|---|---|---|
| Yleinen kiinteistöveroprosentti | 0,65 % | (v. 2007) |
| Kaupunginjohtaja | Antti Rantakokko | |
|---|---|---|
| Kotisivut | www.kauhajoki.fi | |
| Sähköposti | kirjaamo@kauhajoki.fi |
Kauhajoen sijainti
| Lääni | Länsi-Suomen lääni | |
|---|---|---|
| Maakunta | Etelä-Pohjanmaan maakunta |
Kauhajoen historia
Maatalous elätti kauhajokelaiset 1900-luvun alussa
Suomen itsenäisyyden aikana Kauhajoki on kokenut monia vaiheita. Sisällissodassa ylipäällikkö Mannerheim kokosi rintamakomentajansa Kauhajoen asemalle 8.—9. maaliskuuta 1918 välisenä yönä neuvottelemaan Tampereen valtauksesta. Kauhajoki oli sodan aikana tärkeä huollon ja kuljetusten solmukohta.
1920-lukua leimasi elinkeinoelämän ja sivistyksellisen toiminnan kehittäminen. Perustettiin kotitalouskoulu, evankelinen kansanopisto ja yhteiskoulu. Maatalous oli valtaelinkeino, ja siitä sai elantonsa yli 90 prosenttia kauhajokelaisista.
1930-luvulla usko maahan ja omaan yrittämiseen oli luja. Vuosikymmenen alkua varjostaneen laman jälkeen pienteollisuus kehittyi voimakkaasti; oli sahoja sekä viljankuivaaja- ja turveteollisuutta. Ohmerojärvi kuivattiin ja Topeeka päällystettiin. Kauhajoella pidettiin maatalousnäyttely. Kauhajoen museoyhdistys perustettiin 1934, ja Ikkeläjärveltä ostettu tuulimylly oli museoyhdistyksen ensimmäinen rakennus. Se ehdittiin siirtää paikalleen yhteiskoulun pihaan ennen maatalousnäyttelyä, ja tuulimyllystä tuli näyttelyn tunnus.
Sodat toivat köyhyyttä ja siirtolaisia
Talvisodan sytyttyä eduskunta työskenteli Kauhajoella 1.12.1939—12.2.1940 välisen ajan. Jatkosodan aikana Kauhajoella toimi sotasairaala. Koko 1940-lukua leimasi pula elintarvikkeista, kengistä ja vaatteista. Korttiannokset ja säännöstely kuuluivat arkipäivään vielä useita vuosia sodan jälkeen.
Vuonna 1943 Kauhajoelle perustettiin sijoitusleiri, jonne saapui vajaat kaksituhatta inkeriläistä. Heistä yli 500 asettui Kauhajoelle. Sodan jälkeen suurin osa inkeriläisistä palasi takaisin Neuvostoliittoon. Kauhajoelle tuli myös 1 500 karjalaissiirtolaista, joista valtaosa jäi asumaan paikkakunnalle.
1940- ja 1950-luvun taitteessa Sahankylään muodostettiin Suomen suurin yhtenäinen maanhankintalakiin pohjautuva rintamamiesalue. Sinne perustettiin 42 asutustilaa, joihin raivaajat tulivat eri puolilta Suomea.
Vuonna 1950 sai maa- ja metsätaloudesta toimeentulonsa 76 prosenttia kauhajokelaisista. Rakentaminen, teollisuus ja palveluelinkeinot lisääntyivät ja elintaso koheni. Traktorit ja muut maatöitä helpottavat koneet yleistyivät. Perustettiin vielä kaksi koulua lisää, ja pitäjässä toimi 36 kansakoulua, jotka täyttyivät vuosikymmenen kuluessa suurista ikäluokista.
Yhteiskunnan muutokset heijastuvat Kauhajokeen
Kauhajoen ensimmäinen koulun lakkauttaminen tapahtui 1958, kun Pihkakylän koulu lakkautettiin sen toimittua 12 vuotta. Elettiin yhteiskunnallisen rakennemuutoksen aikaa, ja Kauhajoeltakin lähti paljon parhaassa työiässä olevia kaupunkeihin ja Ruotsiin. Vuosikymmenen lopussa Kauhajoen väkiluku kääntyi laskuun.
Oppilasmäärien vähennyttyä kansakouluja lakkautettiin 1960-luvulla. Suuret ikäluokat olivat kasvaneet työikään. Kunnan päättäjät halusivat tarjota nuorille opiskelumahdollisuuksia omalla paikkakunnalla. Perustettiin kauppaoppilaitos, ammattikoulu, kansalaisopisto ja musiikkiopisto.
1960- ja 1970-luvuilla Kauhajoella elettiin teollistumisen vuosia. Kirkonkylän keskusta koki muutoksia; vanhaa purettiin ja uutta rakennettiin, liikenne vilkastui ja Kauhajokea alettiin pitää kaupunkitason liikekeskuksena. Maa- ja metsätaloudesta sai toimeentulonsa enää 39 prosenttia kunnan asukkaista.
Voimakas kehitys jatkui 1980-luvun lopulle saakka. Palvelu- ja teollisuustyöpaikat lisääntyivät ja rakennustoiminta jatkui vireänä. Kuntalaiset saivat kirjastotalon, kunnantalon, terveyskeskuksen, vanhainkodin sekä asuntoja. Piiparin, Jokimäen, Harjan, Kauhajärven ja Pukkilan kyläkoulut saneerattiin. Tiet Nummijärvelle, Ikkeläjärvelle ja Hyyppään kestopäällystettiin. Kauhajoen luonnonvarat — turve, sora ja vesi — olivat kysyttyjä paikkakunnan ulkopuolellakin, ja kiista arvokkaan pohjaveden viennistä Seinäjoelle sai julkisuutta.